Kirjoittaja Nina, 10.1.2026
Viimeistä pakkastalvea viedään, ai että! Nyt alkaa mulla olla aikaa panostaa kirjoittamiseen ja muuhunkin, kun päivätyöt on saatu päätökseen. Muutamia pikkujuttuja on vielä sillä saralla, kun tuo yritystoiminnan lopetus on pitkällinen prosessi.
Toivottiin tästä talvesta yhtä lauhaa kuin viime talvi oli, ja alkuun näyttikin hyvältä, mutta vuoden vaihteessa saapui paukkupakkaset tänne lounaisrannikollekin. Vaan eipä haittaa niin paljon, kun ei ole pakko aamuisin ennen auringon nousua nousta skrapaamaan autoa ja jännittämään, että käynnistyykö se edes, jotta ehtii töihin. Kuten alkutekstistä ehkä huokuu, niin mun ajatukset ovat viime viikkoina pyörineet pitkälti työn sekä yrityksen lopettamisen ympärillä. Tämä lopetus on ollut tiedossa vuosia, ja viime kuukausina olen paljon pohtinut hektisen työn jälkeistä elämää. Kuinka sitä tottuu olemaan ja elämään rauhallisemmassa rytmissä, alkaako ahistaa tai heittäydynkö hunningolle? Ei ahista ei, eikä ole tietoakaan hunningosta. Rauhallinen rytmi on löytynyt oikein hyvin, ja olen panostanut rauhallisiin aamuihin, liikuntaan ja stressittömään ajatteluun. Olen viime vuodet stressannut ihan liikaa, kaikkea.
Siinä oli päällimmäiset ajatukset, mutta jospa palataan tähän purjehdus- ja venetouhuiluun.
Paukkupakkaset siis alkoivat, ja meillä tietysti varustauduttiin siihen kuten joka talvi. Ilmapumppu pitää Pandoran avannossa. Runkoikkunat eristetty ulkopuolelta ja kattoikkunat eristetty sisäpuolelta. Mattoja on aseteltu kannelle lisäeristeeksi. Suunnittelemme kovasti kaikkia hommia mitä pitää ennen lähtöä tehdä, mutta jotenkin taas aloittaminen tuntuu haasteelta. Tässä talven aikana pitää purkaa ja korjata generaattori, puhdistaa moottorin lauhduttimet, autopilottia asentaa, tehdä starttiakkujen muutoksia, puhdistaa dieseltankki ja vesitankki ja kaiken näköistä. Näin kapteenin vastaus kuului tuosta työn lomasta, kun kyselin, että mitä kaikkea tähän talvelle olikaan hommia. Eli tuo lista oli vasta alkua. Voin vannoa, että kiire saadaan aikaiseksi!
Lähtöpäivä meillä on sovittu 27.4.2026. Ajatuksena on suunnata ensin Välimerelle, ja purjehtia Kreikan suunnalla ensimmäinen kesä. Voi että kuinka innolla odotamme lähtöä. Itsellä aika ajoin käy mielessä, että onko tämä edes totta? Näinkö vain voi unelmiaan toteuttaa? Kuinka onnekas olen, että tälläinen on mahdollista! Toisaalta lähtöpäivän lähestyessä alkaa valkenemaan myös karu totuus, että rakkaimmat ihmiset eivät ole lähellä sitten enää. Toisaalta nykyteknologia on tässä kohtaa erinomainen asia, kun yhteydenpito on helppoa ja onnistuu kutakuinkin missä hyvänsä. Ja pääseehän meille ”lomalle” milloin vaan haluaa, ja kyllähän mekin pääsemme aika ajoin lentämään tähän suuntaan. Kaikki järjestyy.
Aloitettiin videoblogikin https://www.youtube.com/@Pandorasailing. Sinne on tarkoitus tehdä videoita noin kerta viikkoon, kun olemme päässeet liikkeelle. Nyt sieltä löytyy kaksi pätkää. Ensimmäinen ihan ok, ja toinenkin on siellä. Heh heh.. Jos tämän blogin kirjoittamiseen ajan löytyminen on ollut haastavaa työn ja harrastusten lomassa, niin tuo videon tekeminen vasta työlästä olikin taitamattomalle. Noh, sitä saa mitä sattuu tulemaan, ja kaiketi jokaisella kerralla oppii lisää ja asiat helpottuvat. Nyt on mikrofonit ja kamerat ja vaikka mitä, kunhan vielä jaksetaan niitä aktiivisesti käyttää, jotta saadaan jotain mitä näyttää.
Hyvää alkanutta vuotta kaikille, kuullaan piakkoin!
-Nina
Purjehdusblogi 