Blog Feed

Kyllä se talvi hiukan pääsi yllättämään, koska odotimme sitä ”tavallista” Lounais-Suomen vesisateista ja vähälumista talvea. Nyt on oikea aika kirjoitella aiheesta, kun veneessä pystyy taas ilman käsineitä näppäilemään läppäriä. Heh, hiukan nauratti lausetta kirjoittaessa. Tosiaan, monet ovat kyselleet, että miten olemme kuluneen talven paukkupakkasilla pärjänneet ja jotkut ihanat ystävät ovat jopa tarjonneet kotiaan yöpymiseen kovimmilla pakkasilla, jos veneessä on kylmä. Tosiasiassa kylmyys ei ole ollut ongelma ollenkaan. Veneen sisälämpötila on pysynyt koko talven 20 asteen tietämillä makuuosastoa lukuun ottamatta, joka tarkoituksella pidetään hiukan viileämpänä parempien yöunien toivossa. Talvi yllätti meidät ehkä eniten siten, että syksyllä kuvittelimme talven kotoilevamme rauhassa kirjoja lukien, pelejä pelaten ja rennosti ottaen, mutta haaveeksi jäi rennosti ottaminen ja loputon luppoaika. Eristyshommat ja kaikenlaiset puuhastelut veivät talven aikana ison osan vapaa-ajasta, joulu sentään pidettiin taukoa. Pariin kertaan on kyllä taputeltu itseämme hartioihin mittavien eristystöiden toteutuksesta, vaikka vielä on hiukan sitäkin työtä jäljellä, mutta ei merkittävästi. Kovimmat pakkaset lämmitimme webastolla, mutta pääasiallisesti sähköllä ja talven sähkölasku tulee olemaan ISO. Ensi talveksi saamme (toivottavasti) asennettua kamiinan vesikiertojärjestelmällä ja sähkönkulutuskin pienenee huomattavasti. Kamiina osineen saapui helmikuun puolivälissä ja sen asennuksen kanssa ei ole nyt kiirehditty. Todennäköisesti ensi tammikuussa kiirehditään ja hötkyillään sen kanssa kovalla paineella. 🙂

On meillä kylmän talven vuoksi hiukan vaivaakin ollut kovimmilla pakkasilla. Olemme siis kelluneet avannossa talven ja avantoa on pidetty auki ilmapumpulla. Laite on sitloodassa ja siitä lähtee kahdeksan ilmaletkua veteen veneen ympärille. Laite, joka pumppaa ilmaa letkuihin, kerää hiljakseen myös kosteutta ilmasta ja pumppaa sen letkuihin. Letkuissa kosteus sitten tiivistyy ja jäätyy kovalla pakkasella ja muutaman kerran olemme talven aikana saaneet ottaa letkut ylös vedestä ja nostaa sisäpuolelle sulamaan, jotta kuplat porisevat kunnolla. Kovimmilla pakkasilla, jotka jatkuivat siinä viikon tai kaksi, meidän piti joitain kertoja keksillä painella/hakata jäät lauttoina irti, kun pumppujen teho ei aivan riittänyt sulana pitoon letkuihin kertyneen kosteuden vuoksi. Ensi talveksi pumppulaitteeseen tulee joku kotelo, joka estää kosteuden menon letkuihin. Jarilla on tähän joku patentti olemassa..

Sen kummemmin talvi ei ole vaikuttanut elämäämme veneessä. Alkutalvella runsaana kannelle satanut lumi oli hetken ahdistus, mutta allekirjoittanut putsasi tammikuun lumimyrskyn jälkeen koko kannen ja sen koommin lunta ei niin paljoa tullutkaan, että se olisi kannelle juuri jäänyt. Opetus kuitenkin siitäkin saatiin eli ensi talveksi peitämme kunnolla koko veneen huputtamalla. Kondensiokosteutta ei ole juuri kertynyt, koska eristykset toimivat sen suhteen. Nyt, kun päivä pitenee ja valo lisääntyy, niin haluttaisi jo ottaa ikkunoiden ulkopuolella olevat eristeet pois, mutta ikkunat alumiinisine puitteineen keräävät ilman kosteuden niin tehokkaasti, että ihan vielä ei ole aika poistaa niitä. Veden olemme tehneet vesikoneella ja juomavedet kannettu rannasta niin kuin muutenkin.

Talven aikana olemme myös uusineet sohvien verhoilut ja sohvista tuli aivan ihanat verrattuna vanhoihin. Lisäksi olemme tehneet muutakin pientä sisustusta, jotta kotimme näyttää entistä enemmän meidän kodilta. Kursseja on myös hiukan harrastettu. Tein talvella CEVNI tutkinnon, jotta saa sen mukaan, kun haen kansainvälistä huvivenekuljettajan lupaa. Nyt kevätauringon pilkahdellessa kovasti odotellaan, että jäät sulaa ja pääsee vesille liikkumaan. Kuluneella viikolla juttelimme asiasta, kun molemmat olimme itseksemme miettineet, että olo alkaa olla jo kuin olisi vankilassa, kun vene on jään saartama.

Vapautusta odotellen ja mukavaa kevättä!

T. Nina

Tänäviikonloppuna se sitten tapahtui: Jääköön bisnekset ja jääköön liiketoimet ja eikun meikäläinen keulaluukkuun! (Peräluukku hoidettiin jo aikaisemmin).

Ankkuriboksista hohkaa keulahytin seinään kylmää kuin paidankauluksesta selkään kaadetusta shampanjakuulerin sisällöstä konsanaan. Armanainen (entiseltä supernimeltään Akustonainen), eli Nina, määräsi että ankkuriboksi on eristettävä! Noh, eikun tuumasta toimeen. Eli tuuman viinisiivun jälkeen meikä solahti keulaboksin luukusta syvyyksiin sulavasti kuin hylje avantoon. Tunnusteltuani, että kaikki luut olivat tosiaan edelleen ehjänä, aloitin eristäytymisen ja eristämisen. Se meni mielestäni hyvin. Tosin seuraavana aamuna Armanaiselta tuli kyllä noottia ja ohjeita miten homma olisi pitänyt tehdä. Se soti sen verran fysiikan lakeja vastaan että toteutin korjausohjeet vain puolittain. Kjäh. Siitäs sai.

Biskajalla vähän pahemmassa kelissä havaitsimme, tai oikeastaan vain keulahytin miehistö havaitsi, hillittömän paukkeen keulasta. Muutaman vähäunisen yön jälkeen todettiin että syyllinen on keulahytin seinään (kyllä, tähän samaan seinään) hakkaava ankkuriketju, joka takoi tasaisesti kuin seppä viinikellarin oven saranoita muotoillessaan. Tiedä sitten oliko se sitten kuitenkaan ankkuriketju vai keulahytin pariskunta, mutta tasaista työstöä jokatapauksessa.

Eli tähän kyseiseen ongelmaan piti nyt sitten samalla löytää ratkaisu. Armaflexin liima on uskomatonta tavaraa. Tarttuu hyvin. Esimerkiksi upouuden takin kylkeen tarttuu kuin tauti Espanjassa vuonna 2020. Liima ja millin kerros tavaraa jää siihen ikuisiksi ajoiksi. Itseasiassa takki muuten ei ollutkaan ihan uusi. Ehdin käyttämään sitä kerran tiikkikannen kyllästysprojektissa, jolloin hihaan ilmestyi ihan itsestään hihansuusta kyynärpäähän asti ulottuva laikku. Myös kyseinen tiikkiöljy tuntuu olevan tuhtia tavaraa. Väri ei meinaan lähde kuin kulmahiomakoneella. Niin, asiaan. Eli, Armaflex pysyy seinässä varmasti, mutta ei kestä minkäänlaista mekaanista rasitusta. Joten sen päälle pitää sikafleksittää kumimattoa. Tämä kombinaatio myös varmasti auttaa siihen keulahytin paukutukseen. Koska mulle vain halvin on kyllin hyvää, piti hakea kaverilta ilmaista kumimattoa, joka on toiminut nimeltämainitsemattomassa lannoitetehtaassa Uudessakaupungissa kuljettimen sateensuojana. En tiedä oliko kauppa hyvä vai ei, mutta mukana tuli pottu Kaiken-viiniä.

Ensimmäisenä keräsin tietenkin kaiken tarvittavan mukaan, ettei sitten tarttis oitis räpiköidä luukusta takaisin kannelle, kuin hirven vasa joka täristen opettelee synnytyksen jälkeen seisomaan. Sikakittiä, mattopuukko, pari taskulamppua (okei, oikeasti unohdin nämä ja totesin pimeässä poterossa että pakko ne on hakea), kumimattoa ja pakko se viinipullokin oli messiin ottaa, koska se selkeästi kumimattohommaan kuului. No niin, poterossa oltiin taas. Aloin etsimään mittaa. Taskuja turhaan taputeltuani, tajusin että se on karttapöydän laatikossa. V***u olkoot. Lapsena katsoin Ihmemies MacViner sarjaa ja opin että pitää vaan hyödyntää sitä mitä ympärillä sattuu olemaan tarjolla. Toimi sinkkuaikana myös ravintolassa. Nyt mukana oli viinipullo ja uskomatonta mutta totta, pullon pituus oli millilleen sama kuin mattoluiskan leveys. Voitte itse tarkistaa kuvasta, jossa kylläkin pullo näyttää mattoa leveämmältä. Mutta kamera tekee tuon optisen jekun, koska mäkin näytän kaikissa valokuvissa oudon leveältä. Eli, työn tuoksinassa keulaboksista siis kuului ähinän lisäksi seuraavankaltaisia lauseita:
”Alareunan leveys on yksi pullo plus kaksi korkkia”
”Yläreunan leveys on kaksi pulloa ja kauluksen puolelta etiketin reunaan”
jne.

Tämä mauserintarkka työskentely johti ennalta-arvaamattoman hyvään lopputulokseen. Onneksi yksi pullo riitti. En olisi uskaltanut ottaa riskiä, että tyhjällä pullolla mittatarkkuus ei olisikaan ollut niin hyvä. Kuvista voi tarkastella aikaansaannosta. Pidän varsinkin kuvasta, jossa ankkuriketju on laskettuna (hetkittäin jopa yllättävän nopsaan) kannelta takaisin poteroon. Se meinaan peittää projektin aikana pohjalle tippuneet veripisarat ja kyyneleet. Todellisuudessa projekti valmistuu vasta huomenna, kun olen hionut tiikkikannelta koirantortun malliset kasat mustaa sikafleksiä, jotka ”Ammattitason valuttamaton kittipistooli” valutti kannelle.

Armanainen on pitkään pyytänyt että mäkin tekisin jonkun päivityksen veneprojekteista. Tässä se ensimmäinen tarina nyt siis on. Luultavasti se on myös viimeinen hyvin pitkään aikaan, kunhan Nina huomaa tämän Pandoran sivuilla. Joten jatkossa saamme taas hetken seurata sivistyneempää materiaalia.

Silirimpsis!

Jari

Hyvänen aika kuinka paljon tätä puuhaa riittää. Ollaan tuunattu ja puunattu venettä koko syksy ja nyt talvea kohti mennessä tahti vaan tuntuu kiihtyvän. Onnelliset olemme sen puoleen, että molemmat nautimme näiden hommien tekemisestä eikä mikään ole vielä tuntunut sellaiselta pakkopullalta kuin omakotitalon pihahommat, kuten nurmikon tai pensaiden ainainen leikkaus tai havunneulasten jatkuva pihasta puhaltelu, lumitöistä puhumattakaan.

Mitä tässä sitten ollaan saatu aikaan

Kannen teakien öljyäminen on lähes valmis. Se on ihan vähän kesken ja tänään teen sen loppuun, kunhan ei vaan ehdi alkaa satamaan. Sateet ovat sitä puuhaa pitkittäneet. Tuntuu kuin olisi satanut koko ajan. Sisälle saatiin asennettua kokolattiamatot. Niiden parissa puuhattiin viime viikolla kaikki illat. Jari on tehnyt valtavasti sähköhommia, joita en sen enemmän avaa, kun en niistä juuri mitään ymmärrä. Vähän väliä Jarista näkyy vain pyöräteline/työmiehen hymy, kun hän pyllistelee jossain lattian tai sohvan sisällä. Pistorasioita on ainakin ilmestynyt vähän joka seinälle. Lämpöeristeet ikkunoihin ja ulkoluukkujen seinämiin odottavat asentajaansa, kai se pitäisi saada jo kohta tehtyä… sitäkin hommaa ovat ne pirun sateet estäneet. Meinataan teipata eristemattoa (tai mitä lie se on oikealta nimeltään, rullassa kuitenkin) ikkunaseiniin ulkopuolelle, koko seinämän matkalle, niin eristään seinienkin kohdilta. Alumiiniset, eristämättömät ikkunapuitteet keräävät yllättävän paljon kondesiovettä kylminä öinä. Se on aamuyöllä perin virkistävää, kun jääkylmät vesipisarat tipahtelevat selkään takaikkunasta.

Ai niin! Rannikkolaivuritutkinto meni läpi ja kaiken lisäksi hyvin pistein. Hyvä mä! 🙂 Lisäksi käytiin yhdessä tekemässä rannikkolaivurin meri VHF tutkinnot ja nekin heilahtivat läpi helposti. Mulla on marraskuussa vielä CEVNI kurssi ja tutkinto, niin saa senkin ruksin sitten joskus siihen kansainväliseen huvivenelupakirjaan.

Purjehtimaan ei olla pariin viikonloppuun ehditty näiden kaikkien puuhien takia, mutta ens viikonloppuna olisi tarkoitus, jos vaan kelit sallivat. Sitä ei sade onneksi haittaa! 🙂

Toivotaan, että kapteeni Puurunen itse saisi kerrottua sähkötöistä ja muista tekemistään fiksauksista kokonaisvaltaisesti pian, koska kovasti hän on tekniikkaa sun muuta laittanut uuteen uskoon.

Mukavaa talven odotusta kaikille ja palataan asiaan!

-Nina

Pari viikkoa heilahti arjen askareissa ja illat harjoitellessa rannikkolaivuritutkintoa varten. Perjantaina oli tentti ja nyt pidetään sormia ristissä, että huolimattomuusvirheitä ei ollut liikaa ja tentti menee läpi.

Lauantaiaamusta lähdettiin purjehtimaan kohti Maskinnamon pohjoispuolella olevaa pientä saarta. Sinne lähdimme ystäväpariskunnan vieraiksi, kun heidän veneseurallaan on siellä paikka. Matkaan lähti myös isä omalla S/Y Porcellinollaan. Täytyy sanoa, että nämä yhden yön reissut ovat mukavia, mutta turhan hätäisiä minun makuuni. Lauantai ilta meni äkkiä, grilli kuumaksi, grilli liekkeihin. Vanhat kaasugrilliin valuneet rasvat roihahtivat liekkeihin niin, että saatiin poltettua lähes kaikki ruoat ja melkein grillikatos. Katos kuitenkin onneksi saatiin säästettyä ripeällä toiminnalla eli siirtämällä liekehtivä grilli pois sen läheisyydestä. Kärähtäneen ruokailun jälkeen saunareissu ja pari erää korttia, niin ilta olikin jo yli puolen yön. Mennessä päästiin onneksi nauttimaan koko matka purjehduksen riemusta ja palatessakin puoli matkaa.

Arki sujuu kaikin puolin loistavasti veneessä asuessa. Edelleenkään emme kaipaa lainkaan taloa tai muuta maalla olevaa asumusta. Kaikenlaista pikku fiksausta tehdään viikoittain. Minä lähinnä sisätilojen puunausta ja sisustamista. Jari on touhunnut paljon uudistuksia sähköissä sun muissa ja on luvannut niistä kirjoitella tarkemmin. Laitetaan sisätilojen esittelyä muutenkin jossain kohtaa, kun kaikki alkaa olla esittelykunnossa. 🙂

Mukavaa syksyä kaikille!

-Nina

…oltu jo tovi. Jäi matkalla päivittelyt kaiken mahtavan purjehduspuuhailun varjoon ja kotiin palattua ovat veneen tuunaaminen sekä liiat työt vieneet etusijan.

Hiukan kotimatkastamme. Viimeksihän jäimme Camarinaksen satamaan Espanjaan 23.7. Sieltä lähdimme seuraavana päivänä Biskajanlahden ylitykseen, joka kesti hiukan vajaa kolme vuorokautta. Huilia pidimme yhden yön ja aamupäivän verran Ranskassa, Roscoffin satamassa. Roscoffista edettiin Engalannin kanaalia myöden Hollannin Breskensiin. Sieltä matka jatkui Brusbüttelin (Saksa) kautta Kielin kanavaan ja Kieliin Saksaan. Kielissä Kapteeni vaihtui, kun Iiro ja Monica lähtivät töiden takia lentäen kotiin (tämä oli jo ennalta sovittu toki). Kapteenina itämeren ylityksessä jatkoi Puurunen itse ja me loput miehistönä. Itämeri purjehdittiin yhteen pötköön vajaassa neljässä vuorokaudessa. Perillä olimme aamuvarhain perjantaina 7.8.2020. Merimaileja mittariin tuli tällä reissulla 2023. Reissu oli mahtava ja kokemusta karttui. Iso kiitos tätäkin kautta kaikille matkassa olleille hyvästä seurasta, huonoista jutuista ja uusista opeista.

Sitten tähän päivään. Saavuttuamme kotisatamaan hoidimme parissa päivässä muuttokuorman veneeseen ja purimme tavarat paikoilleen. Nyt on elelty uudessa kodissa noin kuukauden päivät ja olemme todella tyytyväisiä tähän ratkaisuun. Kaikki on sujunut valtavan hyvin ja vene tuntui jo ensimmäisinä päivinä kodilta, jossa olisi asuttu jo kauan. Mielenkiinnolla odotamme talvea ja sen tuomia mahdollisia haasteita, mutta tuskin mitään järisyttäviä haasteita on tiedossa. Purjehtimaan ei juuri ole päästy, kun allekirjoittaneella ei ole ollut lainkaan vapaita päiviä ja tässä tilanteessa Jari ei ole Pandoralla yksin / muulla porukalla lähtenyt, kun olisin jäänyt vaille kotia silloin. Kaksi pikkureissua tehtiin, kun menimme Rymättylän Ajolanrantaan ja takaisin, kun Pandora nostettiin siellä ylös potkurin akselin laakerien korjaukseen. Nyt pitäisi kaiken tärkeän olla kunnossa. Ja vapaapäivien puuttuminen korjaantuu taas ensi viikosta alkaen ja pääsemme toivottavasti sitten taas nauttimaan purjehduksesta.

Koitamme jatkossa hoitaa nämä blogihommat säntillisemmin 🙂

-Nina

Hyvää huomenta Camarinasista. Nyt on takana täydelliset pitkät ja katkeamattomat yöunet. Jari kuorsaa vieressä edelleen. Eiköhän hänkin kohta heräile keittiöstä tulvivaan kahvin tuoksuun. Joku reipas siellä valmistelee aamupalaa. 🙂

Eilen saavuimme Camarinasin satamaan alkuiltapäivästä 34 tunnin matkan teon jälkeen. Purjehtimaan päästiin etapin ensimmäisenä päivänä noin kuusi tuntia, mutta muutoin purjeita on lepuuteltu tulevia koitoksia varten 😄 Matka on siis pääosin taittunut moottorin voimin täydessä vastatuulessa, korkeassa aallokossa. Eilinen päivä olikin melkoista rytyytystä. Siitä syystä otimme tämän stopin aiottua aiemmin.

Tänään iltapäivällä lähdemme Biskajan lahden ylitykseen ja toivomme tuuliennusteiden pitävän. Ennusteet lupaavat myötäisempiä tuulia. Aamupäivän suunnittemme ja teemme joitain valmisteluja reitin, ruoan ym. suhteen ja alkuiltapäivästä lähdetään matkaan. Tämä on täydellistä elämää ja olen onnellinen elämäntapamuutoksestamme. Purjehdus kohti tuntematonta jatkuu! – Nina

Kaksi päivää sitten saavuimme Portugaliin uuden kotimme, S/Y Pandoran, hakureissulle. Veneen varustelu ja lastaaminen starttasi ”pikku” Ikean pyrähdyksellä jo matkalla lentokentältä kohti Nazarén satamaa. Eilinen ja tämä päivä venettä on lastattu tuntikausia monenmoisin ruoin ja juomin, joiden olisi piisattava tarvittaessa kolmeksi viikoksi. Huomenna aamulla suunnitelma on irrottaa köydet n. klo 06.00 ja ottaa suunta kohti Raisiota. Retkikuntaan kuuluvat Kapteeni Iiro sekä miehistön jäseninä Jukka, Monica, Markus ja tietty Jari ja minä. Pari päivää tahti on ollut reipas (kuten punaviinin kulutuskin) sekä päivät pitkiä ja siitä syystä tämän päivitys jää lyhyeksi infopläykseksi. Aamulla siis lähdetään kapteeni-Iiron vahdilla liikkeelle ja tarkoitus on suunnata kohti Espanjaa, A Coruñan satamaan, ennen Biskajanlahden ylitystä. Mutta tulevat päivät ja tuulet näyttävät mihin pysähdytään, jos pysähdytään, ja kuinka reissu etenee. Päivitystä reissusta kirjataan blogiin aina kirjoittelun ollessa mahdollista. Kuullaan! – Nina

Nyt on hyvä meno päällä! Talo meni kaupaksi nopeammin kuin osasimme edes unelmoida ja kauppa on allekirjoitettu tänään. Ja todellakin nyt on vene tulossa, Halberg Rassy 53. Siihen siis muutamme ja tulevat vuodet asumme sekä opettelemme purjehduksen saloja.

Vauhdikkaita ovat olleet käänteet ja tahti tässä viimeisen kuukauden aikana ja vauhti vain kiihtyy. Palataan kuitenkin vielä ajassa taaksepäin, juhannukseen. Silloin otettiin pari päivää tosi iisisti ja ostettiin extempore Airistolta itsellemme edullinen pieni purjevene (vaatii laittoa) muutaman päivän reissuille ja opetteluun. Itse haaveilen sillä ensi kesänä tekeväni pieniä yksinpurjehduksiakin, jotta saan paremmin tuntumaa lajiin. Päästiin juhannuksena hiukan purjehduksen makuunkin vaikka tuulet olivat erittäin kevyet. Siitä huolimatta purjeilla mentiin. Hitaasti, mutta (melko) varmasti. 🙂 Olihan se aivan ihanaa.

Talo tyhjennetään kahden seuraavan viikon aikana ja sen jälkeen lähdemme hakemaan uutta kotiamme Portugalista. Kapteeniksi purjehdukselle lähtee Iiro Kinnanen ja miehistönä seilaa hänen vaimonsa Monica, ystävämme Markus sekä tietysti Jari ja Minä. Todennäköisesti koemme elämämme ikimuistoisimpia hetkiä tuolla reissulla ja opimme valtavan paljon purjehduksesta. Jännityksellä jäämme odottamaan tulevaa, palataan asiaan myöhemmin.

Ajattelin hiukan kirjoitella kuinka projektimme sujuu. Koronakeväästä huolimatta matkamme etenee. Talo on nyt myynnissä ja moottorivene on myyty. Tällä viikolla Jari löi kaupat lukkoon veneen myynnistä Ruotsiin ja sitä on nyt tarkastettu ja tyhjennetty ennen siirtoa Ruotsiin. Hän luonnollisesti teki välittömästi kauppojen jälkeen tarjouksen purjeveneestä ja pienen neuvottelun jälkeen hinnasta päästiin sopimukseen. Kyseinen vene sijaitsee Portugalissa ja tarkoitus on lähteä hakemaan sitä heinäkuun lopulla. Mutta siitä veneestä ja matkasta lisää, kun kaupat on lukittu ja käytännönnön asiat järjestetty.

Minä olen kaivanut kartan, harpin ja astelevyn esille ja huomenna jatkuu taas rannikkolaivuritutkinnon opiskelu. Opiskelu jäi tauolle, kun kevään tentti peruttiin. Uusi tenttiaika on sovittu syyskuulle ja on parempi alkaa ponnistella sitä kohden jo ajoissa. Huomenna meinasin myös harjoitella reittisuunnitelman tekoa ja alustavasti suunnitella reittiä Lissabonista Raisioon. Meille toki lähtee ammatti-ihminen kapteeniksi kyseiselle siirtopurjehdukselle. Ihan vaan tiedoksi, ettei kukaan kuvittele meidän kuvittelevan vielä pystyvämme sellaisiin suorituksiin omin taidoin. 🙂

Palataan asiaan taas matkan edetessä. Leppoisaa kesää kaikille!

T. Nina

Syksyllä 2019 tosiaan kävimme purjehduksen alkeiskurssin Turun pursiseuran järjestämänä. Innostuimme purjehduksesta välittömästi. Olimme jo vuosia aiemmin päättäneet, että jossain kohtaa otamme irtioton tavallisesta arjesta ja lähdemme kiertämään maailmaa. Nyt syntyi päätös, että kierrämme maailman purjehtien.

Sen jälkeen olemme selvitelleet mitä kaikkea haaveen täyttyminen vaatii. Ainakin pitää oppia kunnolla purjehtimaan ja hankkia vene. Heh 🙂

Syksyn kurssin jälkeen varasimme viikon purjehduskurssin Teneriffalle. Lähdimme viikon kurssille koko perheen voimin, lukuunottamatta kissoja. Jari ja minä nautimme viikon purjehduksesta ja veneessä asumisesta täysin rinnoin ja opimme paljon. Teini-ikäiset pojat eivät niin hyvin viihtyneet, mutta osallistuessaan toimintaan tylsistyminen unohtui. Unelmamme maailmanympäripurjehdukseen sai lisää tuulta alleen.

Palattuamme Teneriffalta Jari ehdotti, jos hän myisi kotitalon pois ja ostaisi tilalle purjeveneen, jonne muuttaisimme näiksi vuosiksi ennen varsinaista lähtöä maailman merille. Minulle sopi mainiosti. Aivan mahtavaa, olin todella innoissani. Samoin oli Jari. Suunnittelimme, siivosimme, myin kaikki henkilökohtaiset turhat tavarat ja Jari pyysi välittäjiä arvioimaan talon. Moottorivene oli jo myynnissä. Aloitin navigointikurssin ja saaristonavigoinnin tentti meni erinomaisesti. Jatkoin Rannikkonavigoinnin opettelulla ja ilmoittauduin huhtikuun tenttiin. VHF kurssille ilmoittauduimme myös. Teoriakursseja tarvitsee käytännön purjehdusta varten sekä mm. kansainvälistä huvivenelupakirjaa varten, jota maailman tulee myös tarvitsemaan.

Sitten iski koronavirus. Nyt ei ala kurssit eikä toteudu tentit. Veneen myynti on hankalampaa kuten talonkin kaiketi. Otetaan rauhassa, suunnitellaan ja haaveillaan. Kaikki järjestyy.